Joogan historia

Tässä artikkelissa paneudumme joogan historiaan. Jooga on syntynyt Intiassa, ja se on kehittynyt tuhansien vuosien aikana nykyisin tuntemaksemme monimuotoiseksi menetelmäksi. Historiallisesta näkökulmasta joogan voi erottaa kolmeen suureen perinteeseen: uskonnollisesti suuntautuneeseen joogaan (n. 800 eaa. alkaen), klassis-filosofiseen joogaan (n. 200 eaa.-200 jaa. alkaen) sekä hathajoogaan (n. 800-1 200 jaa. alkaen). Modernin joogan synty ajoitetaan tavallisesti 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun.

Joogan historia ulottuu vuosituhansien taa

Varhaisimmat tunnetut maininnat joogasta ovat ajalta ennen ajanlaskun alkua. Noin 400-300 eaa. kirjoitetusta Kathaupanishad-teoksesta on löydettävissä ensimmäinen selkeä ja koherentti kuvaus joogamenetelmästä ja joogan päämäärästä. Joogiset ideat ja joogin hahmo olivat voimakkaasti läsnä intialaisissa eeppisissä runoelmissa, Mahabharatassa ja Ramayanassa. Näiden kirjoitusten myötä kaikkien kastien jäsenet pääsivät tutustumaan joogaan hengellisenä järjestelmänä. Sitä aikaisemmin se oli ollut ainoastaan ylimpien kastien miesten yksinoikeus.

Jooga jälkeen ajanlaskun alkamisen

Patanjalin noin vuonna 350 jaa. kirjoittama Joogasutra on keskeinen teos niin sanotulle filosofiselle yoga-koulukunnalle ja siinä kuvattua menetelmää kutsutaan monesti klassiseksi joogaksi. Teoksessa kuvataan muun muassa kahdeksanosaista joogamenetelmää, jonka perusajatuksena on, että ruumiin, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Ajanlaskun jälkeisenä aikana joogan opit sulautuivat osaksi hindulaisuuden kolmea pääsuuntausta ja niille – sekä niiden alalahkoille – muodostui omat tulkintansa joogasta.

1000-luvulta lähtien tantra alkoi vaikuttaa osaan joogamuodoista. Tantrasta ovat lähtöisin esimerkiksi käsitteet chakra, nadi ja kundalini, jotka ovat kehon syvillä tasoilla vaikuttavaa fysiologiaa, johon joogan ajatellaan vaikuttavan. Tantriseen joogaan kuuluvat gurut, eli opettajat, jotka välittävät oppilailleen tantristen tekstien merkitykset. Tantrajoogaan kuului keskiajalla voimakkaita ruumiillisia tekniikoita, joilla pyrittiin tiettyyn kemialliseen prosessiin kehossa. Keskiaikaiseen joogaan liittyivät olennaisesti myös hindulaiset askeetit, kuten sadhut eli pyhät miehet.

Joogit pelättyinä palkkasotureina

Merkittävä vaihe joogan historiassa koettiin 1200-1700-luvuilla. Silloin Intia eli muslimivallan alla ja joogeista tuli yhteiskunnan laitamilla eläviä pelättyjä maantierosvoja ja palkkasotureita, jotka vastustivat muslimiarmeijaa. Muslimivallan aikakaudella hindulaisuuden ja islamin opit myös osin sekoittuivat, mistä on löydettävissä esimerkkejä muun muassa kanphata-joogien opetuksissa. Joogien sotaisuus säilyi aina 1800-luvulle asti, jolloin brittiarmeija pakotti joogit riisumaan aseensa. Heidän tuli etsiä muita toimeentulokeinoja.

Brittien siirtomaavallan alla elänyt hindusivistyneistö ei arvostanut joogaa tuolloin lainkaan, ja britit suuntautuivat siihen hyvin nyrpeästi. Joogeja pidettiin esimerkkeinä intialaisen kulttuurin takapajuisuudesta ja hindulaisuuden rappiosta. Länsimaalaiset orientalistitutkijat alkoivat kuitenkin tulkita joogaa vanhojen tekstien perusteella ja esittivät, että ”todellinen” jooga on älyllistä ja filosofista. Intialaisille tarjoutui tätä kautta mahdollisuus uudenlaisen uskonnollisen ja kansallisen identiteetin luomiseen, ja uushindulainen liike syntyi.

Joogan uudet merkitykset

1900-luvun alun Intiassa joogasta tuli itsenäisyysliikkeen keskeinen työkalu ja se alkoi symbolisoida Intian uudistumista ja kansallista vapautta. Yhtäältä vallankumoukselliset ryhmät alkoivat harjoitella taistelutaitoja käyttäen joogaa peitenimenä. Toisaalta joogasta tuli ruumiinkulttuurin muoto, jossa itsenäisyyden ihanne siirrettiin yksilön kehon tasolle. Myös eurooppalaisten suhtautumistapa joogaan muuttui merkittävästi. Nyt se tulkittiin länsimaalaisten ideaalien mukaiseksi fyysiseksi harjoitteluksi. Aiemmat merkitykset rappion symbolina sekä joogaan aiemmin yhdistetty maagisuskonnollinen konteksti unohdettiin.

Modernin joogan synnyssä merkittävänä henkilönä pidetään Shri Tirumalai Krishnamacharya. Häntä pidetään erityisesti asana-painotteisen hatha-joogan uranuurtajana, mutta hän opetti urallaan myös meditaatiota ja klassisia joogatekstejä. Ensimmäinen länsimaalainen, joka kutsui itseään joogiksi, oli yhdysvaltalainen luontokirjailija, yhteiskuntakriitikko ja filosofi Henry David Thoreau. Hän jäljitteli elämäntavassaan intialaisia askeetikkoja jo 1800-luvun puolessa välissä. 1800-luvun lopulla Swami Vivekanda teki joogan tunnetuksi yhdysvaltalaisille laajemminkin.

Jooga rantautuu länsimaihin ja Suomeen

Lehdistö kirjoitti Vivekandasta paljon ja hän julkaisi amerikkalaisille suunnatun kirjasarjan joogasta. Monet joogan nykytermeistä ovat peräisin hänen kirjoituksistaan. Jooga löysi länsimaisen yleisön siis jo 1800-luvun lopulla, jolloin ihmiset olivat muutoinkin kiinnostuneet itämaisuudesta. Suomeen jooga rantautui 1900-luvun alussa, Suomen teosofisen looshin julkaisutoiminnan kautta. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä julkaistiin monia joogaa käsitteleviä teoksia ja artikkeleita, aiheesta luennoitiin ja sitä saattoi opiskella kirjekursseina.

Suomen joogahistorian merkittävänä tapahtumana voidaan pitää sitä, kun oopperalaulaja Ture Ara aloitti joogan julkisen opettamisen 1940-luvulla. Aran voi sanoa antaneen joogalle kasvot Suomessa. Vuonna 1957 Ara alkoi pitää kursseja Viitakiven opistossa, josta muodostui keskeinen paikka suomalaisen joogan historiassa. 1960-luvun puolessa välissä hatha-joogan eri muodoista tuli hyvin suosittuja ympäri Eurooppaa ja tämä ”villitys” levisi myös Suomeen. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä oltiin tuolloin yhä kiinnostuneempia.

Jooga 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomessa

1970-luvun alussa Ananda Marga -joogaliike levisi Suomeen. Siihen liittyi myös yhteiskunnallinen aspekti ja siitä kiinnostuivat niin elokuvaohjaaja Taavi Kassila, poliitikko Heidi Hautala kuin muusikko Pelle Miljoonakin. Suomalaisissa joogamuodoissa on perinteisesti korostettu uskonnollista sitoutumattomuutta. Poikkeuksen tästä tekee Krishna-tietoisuuden liike ISKCON, joka on toiminut Suomessa 1970-luvulta lähtien. Sen opettama jooga perustuu hindulaiseen uskonnonharjoitukseen ja liikkeen ensimmäinen temppeli rakennettiin Helsinkiin vuonna 1982.

Jooga on kasvattanut suosiotaan jälleen 2000-luvulla, paitsi erilaisina treeni- ja liikuntamuotoina, myös kokonaisvaltaisena elämäntapana. Myös esimerkiksi meditaation ja mindfulness-tekniikoiden suosio on saanut monet kiinnostumaan joogasta. Joogasta on runsaasti eri muotoja – kuten voit sivustomme artikkelista lukea – joten sopiva muoto löytynee kaikille aiheesta kiinnostuneille. Jooga on vuosituhansien aikana muuttunut ja kehittynyt, mutta onnistunut säilyttämään suosionsa ja leviämään kauas kotikonnuiltaan.